Seikkailu öisessä kaupungissa 1/2

Eli koulussa meille tuli tehtäväksi kirjoittaa pieni kertomus, ja suurena Supernatural-fanina, kirjoitin hieman inhimillisemmän version Castielin elämästä, ei siis oikeuksia Castieliin (Muihin hahmoihin kyllä.)

Nousin sängystä. Vaihdoin pyjaman pois. Pussasin lapsia otsalle. Vedin päälleni ruskean, pitkän takin. Avasin ulko-oven, ja hävisin yön pimeyteen ja kylmyyteen.

Minä ja vaimoni, Marigold, olimme eron partaalla. Oikea työni on kauppias Terran likööriputiikissa, mutta sivutyönä toimin etsivänä. Vaimoni ei oikein pidä siitä, että jahtailen huumediilereitä pitkin kaupunkia. Hänen mielestään olen huonoa vaikutusta lapsille.

Kuljin pitkin sivukujaa, joka oli täynnä kissoja. Ne riitelivät jostain raadosta. Tunnustelin taskuani. Siellä lepasi kaunis pistoolini. Kujan päässä oli ovi. Vedin taskustani tiirikan ja avasin sillä oven.

Koko sen ajan, jonka olin Vancouverissa asunut, tiesin ettei kannattanut yrittää napata roistoja ilman asetta. Terrassakin näki jos jonkinlaista heppua.

Hiivin takahuoneeseen. Voimakas sikarin haju leijaili ilmassa. Kuulin vanhan miehen puhuvan. Se oli Fars. Olin jahdannut häntä jo kuukausia. Hän oli taitava voro ja osasi peittää jälkensä. Käännyin kulman taakse. Vartija seisoi jämäkästi pääovella. Vedin syvään henkeä ja juoksin vartijan luo. Kalautin miehen kanveesiin, poliisit saisivat heitää tämän tyrmään. Jatkoin pääovesta sisälle. Nojatuolissa istui Fars. - Kappas vaan, sehän on Castiel Davis, kuinka iloinen yllätys, Fars myhäili. Olin hiljaa. Aikaisemmin olin kuullut Farsin puhuvan jollekulle. Huone oli kumminkin tyhjä. Kyseinen henkilö on varmaan paennut takaovesta.

- Kutsu miehesi pois piilosta Fars, tiedän että tämä on ansa, sanoin. Vanhan miehen ilkikurinen hymy oli ajaa minut raivon partaalle. - Mikä ihmeen ansa? Fars kysyi. Tiesin, että hän valehteli. Nostin aseen Farsin pään korkeudelle, ja laitoin varmistimen pois päältä. Istahdin pöydänkulmalle. - Kenen kanssa puhuit? kysyin. Fars nosti kulmakarvojaan. - Vanhan tuttu, hän sanoi. - Todellako? Saat kolme sekuntia aikaa, sanoin äkäisenä. Fars vain istui siinä hiljaa ja hymyili. Naurahdin hieman. Odotin vielä hetken. - Vie sitten salaisuus hautaasi Fars, hyvästi, sanoin ja painoin liipaisimesta.

Talvi tulee!

Jep, nyt on taas se aika vuodesta, kun talvi tekee tuloaan, ja asiat alkavat muutenkin muuttua. Halloween tuli ja meni, olen aina halunnut koittaa kurpitsan kaivertamista, mutta, kun se ei täällä ole tapana, niin minkäs sille voi. Rauhallinen aika kumminkin lähestyy ja voi rauhassa kirjoitella blogia viltin suojissa. Vielä kupillinen teetä tai kaakaota, niin sanoisin, että siinä hivotaan jo täydellisyyttä. Vuoden unisin aika on alkamaisillaan ja ihmiset alkavat tehdä niitä asioita, mitä talvella on tehtävä. Keräävät talvivarastoa kaikenlaisille tavaroille ja hyödykkeille. Joulu onkin lempijuhlani. Siinä on jotakin tiettyä tunnelmaa. Ruokakin on hyvää ja Jouluisin saa aina eniten lahjoja. 

Ystäväni kertoi minulle sarjasta nimeltä Supernatural, enkä oikein innostunut siitä. Mutta vähän ajan päästä hän uudelleen esitteli sen minulle. Katsoin yhden jakson ja toisen ja kolmannenkin, ja ennen kuin huomaankaan, tuijotan tietokoneen ruutua silmät sikkuralla neljältä yöllä, kouluiltana. Kaverit olivat onneksi empaattisia, vaikka taisivatkin ensisilmäykseltä arvella aivohalvausta...

Siinäpä se sitten taisikin olla, viekää tätä epäinhimillistä karkkia kavereille jaettavaksi ja se on moro!